Matka huippu-urheilijasta valmentajaksi

Voimistelu-urani sai alkunsa jo 3 -vuotiaana Olarin voimistelijoiden harrasteryhmässä, josta muutaman vuoden jälkeen siirryin juuri perustettuun joukkuevoimistelu joukkueeseen Siriuksiin. Joukkuevoimistelun lisäksi harrastin pitkään myös rytmistä voimistelua, mikä toimi joukkueellemme hyvin oheislajina, sekä toi treeneihin mukavasti vaihtelua. Vuonna 2013 siirryin OVO Junior Teamiin ja osallistuin ensimmäisiin MM-kilpailuihini, joista kotiin toimme pronssiset mitalit. Myös seuraavana vuonna sijoituimme MM-kilpailuissa kolmansiksi. Silloiset valmentajani, Pia Räikkä ja Sanna Taanila-Seppänen, ehtivät valmentaa minua yli kymmenen vuotta, kunnes siirryin vuonna 2015 OVO Teamiin ja Anneli Laine-Näätäsen valmennukseen.

Urheilu-urani huipentui vuonna 2017 Helsingin MM-kisoihin ja MM-pronssiin. Kotikisat olivat  unelmani jo pitkään ja kilpailut olivatkin ehdottomasti yksi urani kohokohdista sekä koko elämäni ikimuistoisimmista hetkistä. Voimistelu-urani lopetin joulukuussa vuonna 2017, jonka jälkeen jatkoin voimistelun parissa valmentajana ja harrasteryhmien ohjaajana.

Vuonna 2019 päätin hakea opiskelemaan liikunnan yhteiskuntatieteitä Jyväskylän yliopistoon. Pääsin ensimmäisellä hakukerrallani sisään ja nyt minulla onkin jo ensimmäinen opintovuosi takana. Muutto uuteen kaupunkiin tarkoitti tietenkin sitä, että valmennus kotikaupungissani päättyi, mutta ilokseni sain mahdollisuuden jatkaa valmennusta uudessa seurassa, Illusionissa. Illusion onkin tarjonnut minulle ihanan uuden yhteisön, jossa valmentaa ja toimia.


Oma voimistelu-urani on ollut hyvin opettavainen ja siitä on ehdottomasti ollut hurjan paljon hyötyä myöhemmin valmentajana. Oma voimistelutaustani mahdollistaa tietenkin sen, että pystyn ohjeistamaan ja neuvomaan urheilijoita esimerkiksi lajiliikkeiden tekniikoissa tai oheisharjoitteissa, mutta vielä tärkeämpänä oppina pidän omaa ymmärrystä huippu-urheilun psyykkisestä puolesta. Oman huippu-urheilu-urani ansiosta ymmärrän, miten tärkeää on, että urheilijat voivat psyykkisesti hyvin. Ulkopuolinen kiinnittää urheilusuorituksia katsoessaan huomiota urheilijoiden fyysiseen kuntoon, mutta se miten kilpailuissa suoriudutaan tai miten treeneissä jaksetaan harjoitella, riippuu fyysisten ominaisuuksien lisäksi todella paljon urheilijoiden henkisestä hyvinvoinnista. Urheilijoiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tulee siis kiinnittää huomiota ja siihen pyrin myös itse omassa valmennuksessa.


Omalle huippu-urheilu-uralleni on mahtunut valtavan paljon erilaisia kokemuksia, niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin. Jokainen kokemus on avartanut, kasvattanut ja omalla tavallaan opettanut. Näiden kokemuksien ja oppien ansiosta pystyn nyt itse ennakoimaan tiettyjä tilanteita ja parhaimmassa tapauksessa välttämään samojen virheiden toistamista uudestaan tällä kertaa kuitenkin valmentajan roolissa.


Kuten aikaisemmin mainitsinkin, oma voimistelu-urani on opettanut minulle paljon. Olen oppinut muun muassa määrätietoisuutta, tavoitteellisuutta, keskittymiskykyä, paineensietokykyä, tiimityöskentelytaitoja, oppinut aikatauluttamaan arkeani sekä oppinut pyrkimään jatkuvasti kehittämään itseäni. Kaikki nämä taidot ovat tietenkin hyödyllisiä myös valmentajan työssä ja olenkin hyvin kiitollinen niistä opeista mitä voimistelu, valmentajani, omat joukkuekaverit ja huippu-urheilu on minulle opettanut.




Kirjoittajana joukkuevoimisteluvalmentaja Irina Khanoukaeva. Irina on aloittanut Illusionissa valmentajana syksyllä 2019 muuttaessaan Jyväskylään opiskelemaan. Irina valmentaa seurassamme junioriedustusjoukkuetta Illusion Junioria ja naisten edustusjoukkuetta Illusionia.